Meidän trekkien elämä on muuttunut kovastikin vuodesta 2006. Silloin meikäläinen oli trek-akatemiassa vasta keltanokka, joka oli vastikään kiskaistu omasta komerostaan flodeopintoja suorittamaan ja vasta harjoitteli höpöjen höyryjen oikeaoppista vetämistä.Yleisesti ottaenkin trekkien toiminta on noilta ajoilta muuttunut paljon. Alussa flodesimme aivan muilla mailla kuin !kuvalaudalla, mutta kuvalauta-aikoinakin muutosta on tapahtunut runsaasti.
Lautauramme alussahan olimme taskiksen kostolegioona, joka flodesi vain ja ainoastaan reverse bold -flodea ja silläkin vain muutamia ennaltamäärättyjä meemipakotuksia. Sitten mukaan kuvioihin tuli palkkiflode ja myöhemmin hiukan muitakin flodetyyppejä.
Tärkeää muutos oli myös meidän trekkien asteittainen vetäytyminen aktiivisesta flodeamisesta, vaikka toki vielä nykyäänkin välillä päästelemme !kuvalaudalla melkoisia flodepurskeita. Meidän pääasiallinen roolimme on kuitenkin nykyisin flodekulttuurin elossapitäminen samalla varsinaista häiriköintiä välttäen.
Pitkin hampain aloimme viime syksynä hyväksyä värikkään floden, ja nykyisin siitä voi jopa nauttia. Tosin ylimmät trekit eivät väreistä nauti edes pahimmissa höyryissä ollessaan, mutta meikäläiselle kelpaa nykyään miltei kaikki flode, kunhan nyt ei ihan paskan bottifloden puolelle mennä.
Näin muuttuu maailma, ja me trekit sen mukana. Silti flode on ikuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti