Oon mä kova

Me trekit puhumme jatkuvasti itseksemme flodeskellessamme. Puhumisen tarkoituksena on vahvistaa uskoamme omaan koveuuteemme, flodemme kovuuteen sekä taskiksen absoluuttiseen, kiistämättömään kovuuteen. Usein käymme yksiksemme ääneen seuraavankaltaista vuoropuhelua:

- Oon mä kyl kova.
- Joo, oot sä.
- Oon kyl joo.
- Joo, oot kyl.
- Oon kyl tosi kova.
- Oot joo.
- Joo, oon mä kova.
- Oot kyl ihan sairaan kova.
- Oon kyl kova.
- Oot joo.
- Oon kova kyl.
- Joo, oot joo.
...

Tätä jatkuu usein tunteja yhteen menoon, varsinkin kun höpöjen höyryjen vaikutus on suurimmillaan.