Mainio lanka. Jos aikoo ottaa hikkynä elämisestä kaiken irti, on tosiaankin hyväksyttävä se, että tulee elämään loppulämänsä yksin. Tämä on tarpeellinen askel kohti äärimmäistä hikikomoriutta. Ne hikkyt, jotka riutuvat komerossaan pallotellen edestakaisin ajatusta siitä, etteivät he jäisi loppuelämäkseen yksin, mutteivät kuitenkaan tee asialle mitään, ovat jossakin määrin tuhoon tuomittuja.Idea onkin juuri siinä, että ensinnäkin hyväksyy sen, että tulee olemaan loppuelämäsä yksin. Toinen vaihe on sitten aidosti haluta tätä kohtaloa itselleen, muuttaa se täysin toivottavaksi. Näin menettää lopulta kiinnostuksen muihin ihmisiin ja pystyy olemaan onnellinen yksinäisyydestä huolimatta. Yksinäisyydestä nauttivia hikkyjä pilkkaavat henkilöt eivät ole kokeneet tätä elämänvaihetta, joten miten he voisivat tietää, mistä puhuvat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti