Syksyinen tulva

En väitä, että olisin oheisen kuvan langan AP:n kanssa joka suhteessa aivan samoilla linjoilla, mutta hänen yleinen pointtinsa on erittäin hyvä: ulkomaailma on monille hikkyille paikka, jota ei edes halua kokea, joten mitä ideaa on silloin yrittää rohkaista itseään menemään sinne? Useimmiten tällainen hikky ei edes mitään rohkaisua tarvitsisi, häntä ei vain ulkomaailma kiinnosta vähääkään.

En toki väitä, ettenkö minä pitäisi meteliä ja tekisi "kreisejä stuntteja", tätähän flode tavallaan on. En kuitenkaan kilpaile muiden kanssa, vaan painin ihan omassa sarjassani. Uskokaa tai älkää, en myöskään huomiohuoraa, vaan jos jollekin haluan näkyvyyttä, se jokin on flodekulttuuri (ja tietty hikkyelämäntapa), en minä itse.

Langan aloittaja antaa myös hyvän listan muutamista asioista, joihin ulkomaailmassa pyritään. Olen samaa mieltä, pyrkikööt muut tavoitteisiinsa ihan rauhassa, minä jatkan monotonista flodeani, jonka ainoa tavoite on flode itse.

AP pelkää maailmaa, koska siellä ei voi voittaa. Tästä en ole samaa mieltä, mutta minulla ei edes ole halua voittaa. Mitä ihmettä tekisin ulkomaailman voitoilla, jos komerossa olen jo tietyssä mielessä voittaja (tunnen itseni onnelliseksi)?

AP:n haavekuvassa on syksyinen maisema ja joki. Sellainen minäkin maailman toivoisin olevan, joskin sillä erotuksella, että joki tulvisi levittäen syksyn värejä flodekulttuurimaiseksi tulvaksi kaikkialle.